Spektroliitti - Maailman kaunein labradoriitti

Ylämaan spektroliitti täyttää tärkeimmät jalokivelle asetetut vaatimukset: kauneuden, kovuuden ja harvinaisuuden. Laajan värivaihtelunsa ja voimakkaiden väriensä ansiosta se on saavuttanut suurta suosiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Spektroliitti hiotaan pyöröhionnalla ja kivet kiinnitetään tai upotetaan kulta- ja hopeakoruihin. Kivestä tehdään myös erilaisia koriste- ja tarve-esineitä sekä pöytälevyjä.

Ylämaan labradoriitissa värit ovat poikkeuksellisen voimakkaat. Sen vuoksi kivelle on annettu oma, kiven väriloistoa hyvin kuvaava nimi spektroliitti. Useiden jalokiviasiantuntijoiden mielestä Ylämaan spektroliitti on maailman kauneinta labradoriittia. Se onkin vakiinnuttanut asemansa suosituimpien värillisten jalokivien joukossa ja sitä viedään lähes kaikkialle maailmaan.

Koostumukseltaan spektroliitti on anortiitin eli kalsium-maasälvän Ca ja albiitin eli natrium-maasälvän Na seos, jossa kalsium-maasälvän osuus vaihtelee 46- 60 %. Mineraali kuuluu trikliiniseen kivijärjestelmään. Lohkosuuntia on kaksi ja ne ovat miltei kohtisuorassa toisiaan vasten. Tietyllä lohkopinnalla voi havaita plagioklaasi- ryhmän maasälville tyypillistä suoraviivaista viirukkeisuutta, ns. kaksoisviirukkeisuutta. Kiven värileikki näkyy viirukkeista pintaa vasten kohtisuoralla lohkopinnalla.

Spektroliitin kovuus on Mohsin asteikon mukaan 6. Se on kvartsia pehmeämpää mutta kovempaa kuin lasi. Mineraali on optisesti kaksiakselista; optinen luonne on positiivinen ja taitekertoimet vaihtelevat välillä 1.560 - 1.568. Ominaispaino vaihtelee välillä 2.69 - 2.70. Spektroliitin tumma perusväri johtuu vähäisistä rautapitoisuudesta ja ilmeniittisulkeumista, joita kivessä on määrä-suuntaisina mikroskooppisen pieninä neulamaisina kiteinä. Valon heijastuminen ilmeniittineulasista aiheuttaa pyöröhiotun kiven pintaan kauniin valojuovan, kissansilmäilmiön.

kide 85 x suurennoksena

Spektroliitin rakenne on hyvin erikoislaatuinen. Kivi on kuin korttipakka, joka koostuu millimetrin sadasosan paksuisista päällekkäisistä kiteistä. Jokaisessa kidelevyssä on niiden yhteenkasvettumispintaa leikkaavina, millimetrin kymmenestuhannesosan paksuisina elektronimikroskoopilla havaittavina kerroksina albiniitti- ja anortiniittirikasta maasälpää. Kerrokset erosivat, suotautuivat, toisistaan kiven hitaan jäähtymisen aikana.

Kuva: Kuopion yliopisto, BioMater-keskus

Spektroliitin kiehtovuus perustuu pitkälti sen värien rajattomaan vaihteluun. Kiven pinnassa voi nähdä kaikki kirjon värit: sinistä, vihreää, keltaista sekä oranssin ja punaisen eri sävyjä. Spektroliitin eräs viehättävämpiä ominaisuuksia on värisävyjen vaihtuminen kiveä käännettäessä, kun valon tulosuunta muuttuu. Värileikin, labradorisoinnin aiheuttaa valon heijastuminen edellä kuvaillusta äärimmäisen ohuista kivikerroksista sekä heijastuneiden valoaaltojen interferenssi. Tietty väri, aallonpituusvoimistuu samaan suuntaan etenevien valoaaltojen sammuttaessa toisensa. Näkemäämme väriin vaikuttavat siten valon tulosuunta ja kiven kerrosten paksuus, joka on riippuvainen mineraalin koostumuksesta. Värierot kuvaavat myös kiven koostumusvaihtelua.